Missä Perussuomalaiset ovat menneet vikaan?

 

Perussuomalaiset kansallismielisenä puolueena täytti tyhjiön, joka syntyi, kun perinteiset isot puolueet EU- ja eurojäsenyyksien myötä kaikkosivat isänmaallisuuden ympäriltä kuin renkaat järven pinnalla veteen heitetyn kiven osumakohdasta. Keräsimme äänestäjiä ja kannatusta niin oikealta kuin vasemmaltakin ja etenkin keskeltä. Kansalliskonservatiivisuus toi äärioikeistosyytökset, vaikka perinteisellä talousakselilla Persut oli erittäin keskustapuolue.

Hallitusvastuun ja Riikka Purran johdon myötä meistä on ainakin massojen mielikuvissa tullut erittäin kovan linjan oikeistopuolue. Politiikassa ne mielikuvat ratkaisevat, sillä niiden perusteella suurin osa ihmisistä äänestää. Mitään painoarvoa ihmisten äänestyspäätöksiin ei olisi sillä, vaikka keskiarvo perussuomalaisten jäsenten talousmielipiteistä olisikin erittäin keskustalainen, jos mielikuva on toinen.

Kansallismielisyyteen kuuluu sisäänrakennettuna ajatus meistä ja muista. Heimon ja kansan kodilla pitää olla seinät ja rajat ja ulkopuolisille täytyy olla suhteellisen kova, jotta sisällä olijoille voi olla pehmeä ja lämmin. Nyt kuitenkin Kokoomuksen kyljessä talouskuria toteutettaessa on syntynyt kuva, jossa olemme kovia kaikille, etenkin työttömille ja sairaille. Kyllä, nyt pidämme kovaa talouskuria omille, jotta tulevaisuudessa ei tarvitsisi pitää vielä kovempaa. Joihinkin se perustelu uppoaa, mutta äänestäjien massojen miellyttämiseen se ei riitä.

Listaan muutamia ongelmakohtia, jotka ovat olleet mielestäni selkeän periaatteellisia köyhien kyykyttämisiä ilman merkittäviä säästövaikutuksia ja lisäksi muita seikkoja, jotka ovat karkoittaneet monia isänmaallisia ihmisiä äänestäjistämme:

1. Yleinen asenne työttömiä kohtaan julkisissa ulostuloissa. Takerrutaan muutamaan julkisuudessa paistatelleeseen ideologisesti työttömään, vaikka ylivoimaisesti suurimmalla osalla työttömistä ongelma ei ole asenne. Viimeisten sadan vuoden jatkuva koneellistuminen, automatisaatio, tuotannon tehostuminen, työn tuottavuuden kasvu ja sittemmin myös tuotannon siirto halpamaihin ovat luoneet tilanteen, jossa läheskään kaikille ei yksinkertaisesti ole mahdollista luoda palkkatyötä, joka olisi mitenkään mielekästä sekä tekijälle että maksajalle. Tämä on tilanne, joka olisi vain hyväksyttävä ilman mitään syyllistämistä ja kepittämistä.

Koska kaikille kyvykkäille ja halukkaillekaan ei ole työtä, niin ei ole mitään muuta kuin kusipäisyyttä haukkua ja mollata sitä vähäistä työhaluttomien osaa. Työn vastaanottamisen kannustimeksi riittää työmarkkinatuen ja keskipalkan VALTAVA eri palkan hyväksi. Niin kuuluukin olla, että työstä saa rutkasti enemmän kuin tekemättä, mutta tämän hallituksen aikana on mm. asumistukea leikkaamalla ja työttömyysturvan lapsikorotukset poistamalla tehty aivan muuta kuin kannustettu töihin. Ne eivät ole olleet edes säästötoimia välttämättömän edessä, koska viimeaikaisten hyvätuloisten veronalennusten myötä ovat "dynaamiset vaikutukset" tulleet hallituksen hyväksymäksi perusteeksi olla säästämättä. Jos jollain, niin kaikkein köyhimpien sosiaalituilla on KAIKKEIN suurimmat dynaamiset vaikutukset - kaikki mitä sinne annetaan, menee suoraan kotimaiseen kulutukseen.

2. Runsasta ansiosidonnaista nauttivien ja pienimmillä päivärahoilla kituuttavien työttömien niputtaminen samaan massaan ja samojen kepitystoimien kohteiksi. Työmarkkinatuki noin 600 euroa kuussa ei todellakaan ole mikään syy, miksi joku ei ota kokopäivätyötä vastaan. Sen sijaan ansiosidonnainen 1500-4500 euroa kuussa on takuuvarma kannustin leppoisaan kotona pysymiseen. Ansiosidonnaisessa on sama moraalinen ongelma kuin eläkkeissäkin. Jos olet koko ikäsi ollut pienituloinen ja köyhä ja kurja, olet sitä eläkkeelläkin. Jos olet ollut rikas, niin eläkkeesikin on valtaisa. Sama homma ansiosidonnaisissa. On vain jostain syystä niin paljon helpompaa haukkua työmarkkinatukilaista työnvieroksujaksi kuin rahassa kylpevää eläkeläistä tai ansiosidonnaisella lekottelevaa toimihenkilöä. Lapsikorotuksetkin olisi hyvällä syyllä voinut poistaa ansiosidonnaisista, mutta jättää työmarkkinatukee ja peruspäivärahaan.

3. Asumistukiin kajoamisen nopeus oli valtaisa virhe. Koko asumistukikoneisto on sinänsä yksi tämän maan ongelmista ja asumistukia on syytä leikata. Kuitenkin ihmisten ja etenkin lapsiperheiden muuttamaan pakottaminen nopealla aikataululla oli inhimillisesti katsottuna aivan liian kova hinta. Pienituloisella muutto on aina valtava kustannuserä, eikä ole muutenkaan oikein vaatia etenkään lapsia ja nuoria rikkomaan sosiaalisia ympyröitään leikkausten takia.

Oikea tapa olisi ollut kertoa hyvissä ajoin, että asumistukea tullaan leikkaamaan ja sitten aloittaa leikkaukset kautta linjan vaikkapa 1-2 prosenttia kuussa. Tällöin ihmisillä olisi ollut aikaa aivan toisella tavalla järjestää elämiänsä.

4. Työttömyyskorvausten ja asumistuen suojaosien poisto. Tätä perusteltiin muka sillä, että kannustetaan osa-aikatyöllisiä ja sivutoimisia yrittäjiä ottamaan kokoaikatyötä vastaan ja muuttamaan yrittämisensä kokopäiväiseksi. Valitettavasti se perustui kokonaan illuusiolle siitä, että niitä kokopäivätöitä olisi noin vain otettavissa ja pikkubisneksiä voisi noin vain kasvattaa suuriksi. Oikeasti suojaosien poistolla tapettiin valtava määrä taloudellista toimeliaisuutta ja passivoitiin muuten aktiivisia, johonkin kykeneviä ihmisiä ( itse kuulun tähän joukkoon ). Kuvitelmat siitä kokopäivätöihin kannustamisesta vetivät typeryydessään täysin vertoja vasemmiston antimatemaattisille taloudellisille utopioille. Tragikomiikkaa lisää vielä se, että koko suojaosa oli edellisen oikeistohallituksen luomus, erinomainen sellainen. Kun se luotiin, sitä perusteltiin nimenomaan kannustamisella - tekemällä järkeväksi ja vaivattomaksi ottaa mitä tahansa, vähäistäkin työtä vastaan ja mahdollistamalla vähäinenkin yritystoiminta.

Perustellaan, että saahan suojaosien poiston jälkeenkin puolet palkasta etuuden päälle. Noin puhujat eivät kuitenkaan ota huomioon sitä, että työnteosta on aina myös kulunkeja ja niitä ei vähätöiselle hyvitetä mitenkään, osa-aikaisella ei ole minkäänlaista työterveyshuoltoa ja kaiken lisäksi pienikin työ leikkaa myös asumistukea. Lisäksi työmarkkinatuella sinnittelevät ovat hyvin usein myös toimeentulotuella, etenkin jos yhtään sairastaa ja jokainen työkeikka tekee toimeentulotukeen useiden viikkojen jännityksentäyteiset viivytykset, eikä Kelan laskelmien lopputuloksista voi koskaan olla varma.

Suojaosien poisto teki Suomesta entistä enemmän kahden kerroksen maan. Järjestelmä on jo ennen tätä hallitusta, sosialidemokratian ja kokoomuslaisuuden epäpyhällä liitolla suunniteltu niille, joilla on ja jotka kykenevät hyväpalkkaiseen kokopäivätyöhön tai -yrittämiseen ja niille, jotka eivät kykene, tai joita ei huvita tehdä mitään. Jonkin verran kykeneville ja sinnittelijöille ja monia eri taakkoja kantaville parhaansayrittäjille tämä hallitus on antanut vain lisää taakkaa. Veroja taas kevennetään niiltä onnekkailta, jotka pystyvät ja joilla on jo messeväpalkkainen työ tai riittävän menestyvä yritys.

Perussuomalaisena minä hyväksyin kaiken tämän pitkin hampain, koska ymmärrän, että hallituksessa pitää tehdä kompromisseja ja saadaksemme omia etenkin maahanmuutto-, raja- ja ilmastopoliitiikkaan liittyviä tavoitteitamme läpi, meidän piti suostua tähän listaan Kokoomuksen tavoitteita. Puolueemme viestinnässä tämä ei ole kuitenkaan MITENKÄÄN näkynyt, joten yhdistettynä puolueen johdolta ja sen ympäriltä tulleisiin viestehin, olen tullut siihen tulokseen, että tämä on nykyään myös Perussuomalaisten linjan mukaista. Puoluejohto ei ole MITENKÄÄN viestinyt yleisölle tai edes omalle jäsenistölleen, että työttömien haukkuminen ja syyllistäminen ja kepittäminen on nimenomaan Kokoomuksen, ei Perussuomalaisten tahto.

Perussuomalaisista on yleisön silmissä ja pelkään että oikeastikin, tullut pelkkä huonommin pukeutuva Kokoomus. Tämän on muututtava nyt, tämän kesän puoluekokouksessa ja paikallisjärjestöjen syyskokouksissa tai puolue kuolee ja kansallismieliset jäävät kodittomiksi tai joutuvat siirtymään muihin puolueisiin yrittämään vaikuttamista niiden linjoihin.

Minä en kuitenkaan usko, että muut puolueet hirveästi linjojansa muuttavat. Siksi Perussuomalaiset on itsenäisen, suvereenin ja väestöllisesti suhteellisen monokulttuurisen Suomen viimeinen toivo. Viimeinen toivo suojautua kehitysmaiden väestöräjähdyksen aikaansaamilta nykyisiltä ja etenkin tulevilta kansainvaelluksilta. Siksi johdon on vaikka vastoin omia talousoikeistolaisia näkemyksiään tultava vasemmalle, eli keskustaan, ja vielä reippaasti. Tai sitten johto on vaihdettava. Ilman talouslinjaa, joka kokoaa kannatusta poliittisen kartan keskilinjan molemmin puolin, puolue kuihtuu ja katoaa ennätysnopeasti. Perussuomalaisten potentiaaliset äänestäjät eivät tästä oikeistolaistu ja yksikään johtaja ei ole tärkeämpi ja suurempi kuin aate ja puolue.

                                                                                                Pauli Karmala

                                                                                                Kirjailija

                                                                                                Porin Perussuomalaiset ry. 

                                                                                                    hallituksen varajäsen